Ongelma: Aukko eteisen seinässä ja miten sen seurauksena syntyi rahi olohuoneeseen!
Putkiremontissa muutettiin keittiökaappien järjestystä sillä seurauksella, että eteisen puolelle jäi lasitiili-ikkuna, josta kuulsi läpi keittiökaapin takaosa johtoineen. Eteiskäytävä on kapea ja vaatekaapin ovien pitää mahtua aukeamaan, joten mitään koholla olevaa, esim. taulua ei lasitiilien päälle voinut ajatella. Koska käytävä on lisäksi materiaaleiltaan kova; katto, seinät ja lattia ovat kaikki kiveä, ajattelin, että joku pehmentävä juttu voisi toimia.
Selailin torista vanhoja ryijyjä yhtenä vaihtoehtona ja löysin sopivasti vuonna 1952 valmistuneen ryijyn. Tämä sopi hyvin sillä talomme on valmistunut samana vuonna. Mieheni sahasi vanerista aukkoon sopivan palan. Minä puolestani leikkasin palan ryijystä ja liimasin vaneriin. Lopuksi laitoin vanerin aukkoon. Hyvältä näytti eikä haitannut vaikka ohi kulkiessa vähän osui! Seinän väriä tosin täytyy vielä miettiä, sillä ryijy oli eri värinen miltä kuvassa näytti :P
Samalla ratkesi toinenkin ongelma
Katselin hetken ylimääräiseksi jäänyttä osaa ryijystä ja ajattelin, että on synti heittää se roskiin. Ja siitä se ajatus sitten lähti :D. Meillä on paha tapa pitää jalkoja olohuoneen pöydällä. Vaarilta peritty 50-luvun tiikkipöytä huojuu ja heiluu siihen malliin, että rakenteet ovat äärirajoilla. Vaneria oli jäljellä aukon täytöstä, kaapissa oli kaksi tyynyä, joita ei voinut käyttää, kun hartijat jumahtivat ja päätä särki aamulla, mustaa puuvahaa oli jäänyt erään kaapin käsittelystä ja nitoja oli mökillä. Ostin neljä pyörää ja palan mustaa kangasta. Päärmäsin ryijyn reunat, Lauri rakensi vanerista kehikon ja minä vahasin ja päällystin sen. Syntyi rahi. Suunnittelin rahin sellaiseksi, että sen voi työntää pöydän alle pois tieltä, kun sitä ei käytetä. Ja nyt molemmat 50-luvulla syntyneet ovat siinä vierekkäin sen näköisinä kuin olisivat aina kuuluneet yhteen :)
